Oma keho opettajana

Kiitos ihanista tsemppausviesteistä! Koen kaiken teidän tukenne tosi tärkeäksi! On elämän väistämätön laki, että uusi suunta löytyy, jos sille vain pysyy avoimena. Niin on nytkin käymässä. Tämä on tiivistelmä siitä, mitä eilen kirjoitin mahtavalle laululistalleni.

Minun on täytynyt ajatella uusiksi tavoitteitani ja motiivejani. Minä ajattelin, että haluan löytää perusteellisen tiedon siitä, miten asiat laulussa ovat, että haluan eroon arvailuista ja kaivautua ytimeen. Ajattelin, että eri näkökulmat ovat vain asian eri puolia ja että jos katson niitä yhdistävästä ajatuksesta käsin, ne tasapainottavat toisiaan.

Alkoi näyttää yhä enemmän siltä, että laulamisen fysiologisesta totuudesta ollaan oikeasti eri mieltä. Taistelin sitä vastaan, koska se näytti romuttavan unelmani. Se vastustus aiheutti paljon kipuilua, jota sitten istuin itkemässä sunnuntaiyönä.

Tulin väistämättömään päätelmään, että teorian kannalta olen umpikujassa. On kuin ympärilleni olisi varta vasten järjestetty tasavahvoja, rautaisia ammattilaisia. Joka puolella on kokeneita, asioihin hyvin tarkasti perehtyneitä, pitkään opettaneita ihmisiä, jotka kuitenkin ovat päätyneet eri linjoille ja ovat vakuuttuneet olevansa faktojen äärellä. En voi alkaa tehdä mitään tieteellisiä tutkimuksia siitä, miten ne lihakset oikeasti toimivat. En voi käyttää aikaani niin paljon lukemiseen, että tosissani kaivaisin jotain esille. En nyt. Tunnustin olevani mahdottoman yhtälön edessä, jota en voi ratkaista teoreettisella väittelyllä. Tunnustin yrittäväni tietä, joka nousee pystyyn. Kun hyväksyin sen, jokin uusi alkoi avautua väistämättä.

Kolme päivää sisälläni oli hiljaista myrskyn jälkeen. Ainoa asia, minkä tiesin oli, ettei minulla ollut minkäänlaista käsitystä tai intuitiota siitä, mitä tekisin koko laulamiskuvioni kanssa. Hyväksyin hiljaisesti, että olin kulkenut innoittavan intuition perässä ja päätynyt eksyksiin ja aika turvalleni. Antauduin tunnetasolla sille, että tie eteenpäin oli täysin piilossa.

Eilen illalla ja koko yön aikana uusi suunta avautui. Aamulla se oli kypsynyt oivallukseksi. Jos kerran on niin, että nämä toisistaan poikkeavat käsitykset pystyvät horjuttamaan minut pois tasapainosta, en voi etsiä juuri nyt vastauksia niistä. Minun on nostettava oman kehoni kokemus ykköseksi ja vähän aikaa pirut välitettävä siitä, miten väärin tai oikein se on minkäkin teorian tai edes rautaisen, kokeneen opettajan käytännön käsitysten kannalta. Minun on käännyttävä sisäänpäin ja luotettava siihen, että keho tietää.

Tässä uudessa näkökulmassa eri opetusten merkitys muuttuu. Ne ovat kuin niitä sieniä, joista Liisa haukkasi Ihmemaassa. Ai, tästä tuli tällainen olo, kiinnostavaa!

Tämä tuntuu todella oikealta kehossa asti. Yhtäkkiä on tilaa hengittää. Yhtäkkiä olen vapauttanut itseni jostakin. Ehkä siitä kahlitsevasta halusta hallita sekä cvt että Lisbethin metodi, jotenkin saada ne molemmat. Olen ollut liian kiinnittynyt päämäärään, liian innokas saamaan sen ja siksi pelokas menettämään sen.

Tuntuu, että nyt se matka vasta alkaa. Olen vapaa kokeilemaan mitä tahansa, muiden tai itseni keksimää. Olen täysin vapaa kaikista muista paitsi kehoni rajoista. Olen oma valtiattareni! On kuin olisin saanut itseni takaisin!