Eilen lounaaseen mennessä Kessu oli aivan virtaa täynnä. Ruokakaan ei tuntunut enää aiheuttavan ripulikohtauksia. Siispä lähdettiin viimeiselle reissulle Hellerupin keskustaan.
Halusin käydä Kessun kanssa Strandvejn kännykkäkaupassa ostamassa liittymääni Aurinko paahtoi mahtavasti ja keksinkin käydä lähikiskalla ostamassa ihanan minttujäätelön. Minä nautin siitä, kesäsäästä ja Kessun innostuneesta, varmasta vedosta. Imin itseeni opastettuna olemisen riemua kahden kuukauden varastoon.
Kessu väisteli varman napakasti kadulle parkkeerattuja pyöriä ja penkkejä. Suunnistin Strandvejn kännykkäkauppaan, josta halusin liittymääni lisäaikaa nyt, kun oli vielä näkevä opas tarjolla. Sanoin Kessulle, että mennään kauppaan ja odotin jännityksellä, mitä tapahtuisi. Olimme viimeksi käyneet siellä pari kuukautta sitten ja sitä ennen kerran. Vaan niinpä Kessu kurvasi määrätietoisesti täysin oikeaan paikkaan!
Käytiin vielä ostamassa muhkea, tuoksuva kukkakimppu kiitokseksi asuntolan väen ihanalle avulle keskiviikkona. Kessu haisteli kukkia yhtä sujuvasti kuin raatoja edellispäivänä. Sitten kohti kotia.
Pahin ja paras päivä vieretysten. Eilen kuin riiviö, tänään – mikä veto! Mutta totta vie: eihän Kessu olisi Kessu, ellei sillä olisi ollut tällekin päivälle pikku yllätysveto. Aseman valoristeyksessä onnistuttiin kiepsahtamaan jotenkin niin päin, että minä putosin kartalta. Sanoin Kessulle, että mennään nyt vaan kotiin. Kessu kai tulkitsi, että: ”Siis toi on out of games, mä saan päättää!” Veto hurjeni maaniseksi ja ällistyksekseni huomasin seisovani – arvatkaa missä? ”Tietysti siellä, mistä tuoreen muistin mukaan saa herkkuja!” sanoi Kessu. Siis eilispäivän eläinlääkärin ovella!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihana koira!! Mun mielestä näistä vois kirjottaa kirjan joskus, "Olipa kerran opaskoira". No, niin kauan tällainen seikkaileminenkin lienee ok, kun ei ole mihinkään kiire. Ei tainnut eläinlääkäriltä herua lisää herkkuja tällä kertaa... Mikä pettymys!
On se Kessu ihme vintiö. ;)
Lähetä kommentti