Tanskan vappu

Tanskassa vappu on melko mitätön juhla. Useimmilla on ihan normaali työpäivä, joillain puolipäivä. Täällä Köpiksessä ihmiset kokoontuvat yhteen suureen puistoon kuuntelemaan poliitikkojen puheita ja, mikä tärkeämpää, juomaan kaljaa. Se toki muistetaan, että päivä on työväen päivä.

Minä vietin omaa vapunaattoani suuntaamalla pienelle merenneidolle, jossa Kööpenhaminan Suomi-seura järjesti kokoontumisen. Taisin huikata asuntolan tätille meneväni pienelle puistoneidolle, mutta eipä haitannut.

Aurinko paistoi mahtavasti. Matkalla juna-asemalle ostin kiskalta jätskin ja nautin siitä ja mustarastaista. Sitten tapasin suomalais-tanskalaisperheen isän, jonka kanssa tehtiin diili, että minä puhun tanskaa ja hän suomea. Hyvin toimi.

Pienellä merenneidolla oli kuutisenkymmentä suomalaisvapun juhlijaa. Tarjolla oli munkkeja, suomalaista siideriä ja olutta. Kuulemma merenneitoa on joskus lakitettu Mantan tapaan, mutta takavuosina saadun äänekkään kritiikin takia seura päätti jättää sen väliin. Liian pyhä on tanskalaisten ikioman kaunottaren pää mokomille suomalaiskotkotuksille.

Suomalaiset kunnostautuivat hoilaamalla kunnon karaoketyyliin Baarikärpästä ja Juodaan viinaa. Meno oli kuitenkin aika maltillista. Siinä yksi x-hippi kävi tilittämässä, miten hän muutti aikanaan pois Helsingistä, koska sai siellä pitkätukkaisena turpaan koko ajan. Tukholmassa oli liikaa suomalaisia ja Oslossa liian paha talvi, joten tie toi Köpikseen. Siis joskus 60-luvun lopulla.

Minun ja vapaalle päässeen perheenäidin ilta jatkui – satumaista kyllä – kuivan siiderin merkeissä. Sitä sai fantastisesta Dubliner-pubista, joka on Strögetillä, ihan Kungens Nytorvetin kulmassa. Jossain vaiheessa livemusiikki alkoi ja oli aika Whiskey in the jar –meininkiä. Toisessa mielentilassa olisi voinut upota, mutta se olisi vaatinut tiukempaa humalaa ja tanssipoppoota.

Vapunpäivänä musiikinhistorian opettajamme Fritz, vanha hippi ainakin aikanaan vasemmalle painottunut, soitteli innoissaan kantaaottavia lauluja. Minulla tuli ikävä vanhoja vinyyleitä, Victor Haraa ja toveri Viljasta. Vapun kunniaksi kuuntelin Punaisen langan tunnelmointia. Musiikinopiskelijoilla oli yläkerran tupakkahuoneessa iltapäiväbileet, joissa hyydähdin totaalisesti. Yhtäkkiä olikin päällä sitkeä tanskan puhumisen moodi, jota oli työlästä rikkoa. Sain hernerokan paksuisesta tupakansavusta päänsäryn ja vetäydyin lepäilemään ja räytymään. Oli ikävä Suomea ja sen ihmisiä. Avasin sitten portit luovuuteen ja Arasin tarinaani ja kirja eteni taas.