Etikkaa ja shamppanjaa

Tässä se nyt kiistatta todistetaan. Se on tämän kevään symboli: etikkaa ja shamppanjaa samana päivänä.

Olen juuri päättänyt työviikkoni itkettävän, uskomattoman ihanaan tuntiin. Olen alkanut työskennellä tiiviisti erään oppilaan kanssa. Hän opettelee pianolla helppoja kappaleita, jotta voisi säestää ihmisiä yhteislaulutilaisuuksissa. Hän on aika alussa ja hänen on aika vaikeaa hahmottaa uusia asioita. Oppiminen tapahtuu melko hitaasti.

Valitettavasti on selvinnyt, että hänen piano-opettajansa on vähän tutkalla hänen opettamisestaan. Opettaja etenee ihan liian kovaa vauhtia ja oppilasparka haparoi perässä. Tunnin jälkeen hän on ihan hämmennyksissä eikä ole edistynyt mihinkään, koska ei ole sisäistänyt uusia asioita.

Minä en aluksi oikeastaan opettanut vaan annoin hänen käyttää aikaa niin paljon ja juuri siihen kuin hän halusi. Minulle valkeni nopeasti, että kun hänellä on määrättömästi aikaa, hän paneutuu kappaleeseen kärsivällisesti ja hitaasti. Ja kun hän on tehnyt niin, se menee sormiin ja pysyy siellä.

Olemme edenneet yhden pikkukappaleen kanssa hissuksiin. Maanantaina harjoiteltiin varmaan 45 minuuttia kolmen soinnun pikku kadenssia. Hän itse määräsi senkin tahdin. Ohjasin häntä olemaan vieläkin kärsivällisempi, toistamaan yhtä vaihetta tarpeeksi sen sijaan, että hän yrittäisi rämpiä kokonaisuuden läpi aina yhtä sotkuisesti.

Tänään maanantain osa oli sormissa kuin vettä vaan. Keskityimme vasempaan käteen, kappaleen alkupuoleen. Taas pidin hänet treenaamassa vain kahden ekan soinnun vaihtoa, kymmenen kertaa. Tutkittiin, mitä sointujen vaihdossa tapahtuu, miten käsi liikkuu pakettina, ei niin, että sormet etsivät aina uudet sävelet. Harjoiteltiin luottamusta siihen, että sormet pysyy muodossa ja oikea sointu löytyy.

Yhtäkkiä asioita vaan loksahteli paikoilleen. Hitaan, pitkän työskentelyn jälkeen. Yhtäkkiä hän pystyi soittamaan tempossa, epäröimättä koko vasemman käden. Sitä hän ei ole tämän laulun kanssa ikinä ennen tehnyt.

Olimme molemmat aivan täpinöissämme! Hän oli valtavan kiitollinen siitä, että minä annoin hänelle tarpeeksi aikaa ja tilaa ja tuin oppimista hänen ehdoillaan. Hän oli aivan innoissaan siitä, että nyt hän pääsikin eteenpäin, tuloksiin, jotka ennen tuntuivat niin vaikeilta. Minä olin onnellinen hänen löydöistään ja siitä, että pystyin auttamaan häntä. Se oli totisesti kuin samppanjajuhlaa!
Se tunne on uskomaton. Siinä on yhtä aikaa pyyteetöntä iloa siitä, kun toinen astuu rajojensa yli, nöyryyttä siitä, että on saanut olla auttamassa ja ravitsevaa ylpeyttä siitä, että minä onnistuin opettajana.

Meillä on tänään juhlat urkuri-Tinan kuorokokeen kunniaksi. Kyllä hyvin ansaittu viinimalja nyt maistuu! Varsinkin kun viikkoon on tosiaan mahtunut myös sekä kiukuttelua että syvän surunkin kokemuksia. Rakastan elämää, niin etikkaa kuin shamppanjaakin.