Olen monesti pysähtynyt miettimään, miten erilainen tämä ympäristö on kotiin verrattuna. Hellerupissa aamun ensimmäinen ääni on niin monesti mustarastas. Myös tiltaltteja, tiaisia ja pajulintuja on paljon. Monesti pelkkä pajulinnun laulu saa onnen läikähtämään. Melko lähellä on iso tie, mutta sitä lukuunottamatta lähitienoo on aika autotonta. Junarata kohistelee pehmeästi kuuloetäisyydellä. Jos menen poispäin isosta tiestä, vastaan tulevat lukuisten lastentarhojen iloiset äänet ja kotieläinten satunnaiset tervehdykset.
Kotona Sturenkadulla raskaat rekat herättävät aamuun ennen aikojaan. Linnusto koostuu lähinnä variksista ja lokeista ja toki satunnaisista mustarastaista ja viherpeipoista. Jos asuisin 50 metriä kauempana Sturenkadusta, tilanne olisi paljonkin toisenlainen. Silti autojen ääni hallitsee maisemaa paljon pahemmin.
Tänään oivalsin, että en ole ikinä elänyt yhtäjaksoisesti tällaisessa tuoksumaailmassa. Tulin vähän aikaa sitten kotiin Köpiksen iltariennoista. Kööpenhaminassa ilma tuoksuu peruskaupungille. Heti Hellerupin asemalla tulvahtaa vastaan kukkien kyllästämä ilma. Kukkia, puita ja pensaita on joka paikassa. Siksi ilma tuoksuu kauttaaltaan, ei vain jonkun pensaan kohdalla. Se on jotain paratiisillista, ainutkertaista, jotain hyvin arvokasta, jota en heti unohda.
Tämä ulkoympäristö on jotain, jota yritän imeä itseeni. Kotiolot eivät pärjää tälle mitenkään. Tämä on myös vahvistanut sitä, että Sturenkatu on välivaihe sille, mitä todella haluan. Täällä ulos lähteminen on keidas. Sturenkadulla olen syyllistänyt itseäni siitä, että miksi ei tee mieli lähteä lenkille. Nyt tajuan, että on siihen osittain ihan ympäristölliset syynsä. Vaikkakin Vallilan laakson lenkkitiet ovat ihan ok. Silti kaipaan lintuja, luonnon läsnäoloa, tuoksuja. Ne virkistävät ruumista ja sielua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuossa on osittain syy, miksi olen joskus vannonut, etten ikinä muuta Helsinkiin (ja silti olen sinne nyt innolla ryntäämässä). Täällä "maalla" luonto on ihan eri tavalla läsnä, vaikken minäkään nyt missään luonnon helmassa - todellakaan - asu.
Hei Riikkis! Ajattelin juuri että mitähän sulle kuuluu. Avasin Tytön ja Lohikäärmeen ja tännehän oli ilmaantunut taasen kasa kuulumisia. Ihana kevät on saapunut myös Helsinkiin ja voin kertoa että myös satakieltä on kuultu (ei vain puhelimen soittoäänenä vaan keskuspuistossa lenkillä). Ainoa haittapuoli ihanissa ilmoissa on koiranomistajan kannalta punkit joihin olen jo saanut tutustua. Vielä meinaan pitää Toivon myrkyttömänä ja yrittää vaan tarkastaa sen pirun tarkkaan mutta katsellaan nyt miten käy. Toisaalta karataan varmaan aika pian lomien alettua Lappiin niin siellä ei niitä sitten toistaiseksi vielä ole ollenkaan. Muuten on viimeiset opetukset laitoksissa opettettu tälle keväälle ja enää on ensi viikon pääsykokeet tiedossa. Pyrin muuten cvt:n vuoden kurssille ja yritän nyt haalia jostain rahoja siihen. Jos on hyviä ideoita niin otetaan vastaan! Raikasta kevättä sinne Köpikseen ja nautihan ihanista lähimaisemista! Minsku
Lähetä kommentti