Elämyksiä

Viime keskiviikkona heräsin siihen, että flunssa vaan hiipi kimppuun, mutta vain puoliksi. Huokaisin aamupalapöydässä, että nyt tekisi sauna gutaa. Reipas harjoittelijamme otti asioista selvää ja parin tunnin päästä köröttelimme Fredriksbergin kylpylään.

Lilluimme poreissa ja suolavesialtaan painottomuudessa. Nuuhkimme tavallisia höyrysaunoja ja osallistuimme myös ohjelmaan, jossa kylvettäjä valeli kiukaalle tuoksulla silattua vettä. Tuli oikein kunnon löylyt, mutta öljy haisi halvalle kosmetiikalle. Jännä oli myös, että saimme jääkimpaleet oloa viilentämään. Lopuksi kuorittiin iho öljysuolaseoksella.

Torstaina vanhemmat lensivät tänne ja perjantaina suunnistimme ihailemaan sitä Clampenborgin tammivanhusta. Kävelimme Dyrehavenin puistossa, missä tuntui paistattelevan koko muukin Kööpenhamina. Silti tunnelma oli leppoisa. Puut olivat vanhoja, lapset kiipeilivät kaatuneilla puilla, haitari soi ja hevoskärryt klopsuttivat läheiselle Bakkenin huvipuistolle. Mikäs siinä oli valkkaria nauttiessa ravintolan sisäpihalla.

Käytiin äidin kanssa hurvittelemassa parissa Bakkenin vuoristoradassa ja nautittiin upeasta säästä. Sitten vielä syötiin: minä valitsin juustolautasen. Asemalle köröteltiin hevoskyydillä. Täydellinen päivä! Suosittelen Dyrehavenia ja Bakkenia kaikille, varsinkin lapsiperheille. Juna vie ihan viereen.

Lauantaina käveltiin itse Köpiksessä. Mentiin Tivolin ohi Raatihuoneentorille, missä kuunneltiin kellon vaihtuvia melodioita. Juuri raatihuoneen kello on minulle Kööpenhaminan ääni. Tuli siinä sivussa kuunneltua halpaa intiaanipoppia, mutta mikäs siinä. Jo Raatihuoneentori paljasti, että Köpis on aukioilla hengailun kaupunki. Joka aukio oli täynnä ihmisiä, jotka nauttivat auringosta ja toisten seurasta ja joivat leppoisasti kaljaa. Tällainen kulttuuri on aika vierasta vaikkapa Helsingille.

Käveltiin hissuksiin Strögetiä ja tämän putiikkiähkyn vetonaula oli neljän miehen pullo-orkesteri. Pojat puhalsivat tajuttoman taitavasti ja sovituksetkin olivat sitä luokkaa, että eivät ne olleet ihan harrastelijoita enää. Upeaa!

Uuvutuksen ja neuvoa-antavien Rose-viinien jälkeen päädyttiin syömään Nyhavniin. Ihailtiin viehättävän värikkäitä taloja. Saatiin ruuat lounashinnalla, mikä olikin hyvä, koska iltahinnat olivatkin pilvissä. Niinpä se taitaa Nyhavnissa olla. Ruoka oli hyvää ja hupaisaa oli katsella poikamiesten vauhtirinkiä kanavan laidalla: mikäs kaljaa juodessa, kun elämä on huoletonta ja aurinko paistaa.

Lauantai-iltana pelattiin Huutopussia pitkään ja antaumuksella. Paikalla oli meidän lisäksemme suomalaisjuurinen työntekijä Marjut, jonka kanssa oli pitkät porinat ja yksi opiskelija. Innostuimme hänen kanssaan yökonserttiin. Se oli yksi voitto lisää, koska tämä samainen tyttö missasi ujouttaan tarjoukseni, että säestäisin häntä, kun hän pyrki musiikkilinjalle. Nyt löytyi yhteiset laulut.

Istun viimeisenä lomapäivänäni kirjoittamassa tätä Ibosin takapuutarhassa. Flunssa on ajettu tiehensä auringon ja rakkauden voimalla. Ihanaa, kun äiti ja isä kävivät ja tänä iltana Hannele lennähtää tänne. Olen valmis lomanjälkeisiin koitoksiin!