Päätin suosiolla jättää aamupalan väliin, koska tämä tiimikeskustelu jatkui vasta varttia vaille yksitoista. Ehkä keho ennakoi jotain, koska heräsin yhdeksältä ihan kamalaan mahakipuun. Vietin seuraavat kaksi tuntia voivotellen joko vuoteessa tai vessassa. Kun mahakipu hellitti, alkoi päänsärky. Kuulen myöhemmin, että täällä on liikkeellä jotain, johon kuuluu molemmat. Nice!
Tiimikeskustelussa olivat vain kiltit pojat, ei yhtään tyttöä. Aloin olla komeamman kanssa samaa mieltä siitä, että tämä keskusteluprojekti on lähinnä vitsi. Pojat painuvat tupakalle ja minä potemaan.
Lounaan jälkeen liikkumistaitoa. Opeteltiin reitti lähikioskille ja juna-asemalle. Täällä on puhuva aikataulu, joka kertoo saapuvat ja lähtevät junat! Wau! Ota mallia, Suomi! Takaisin tullessa selvisi, että vähän höttöinen oloni verotti omaksumiskykyä. Reitti ei oikein vielä hahmotukaan. No, ens kerralla.
Seuraan tanskankielistä, aika vakavahenkistä keskustelua siitä, mitä on tehdä onnistunutta ryhmätyötä. Oppilaat miettivät itse kriteerejä. Ymmärrän joitain asioita: mm. että kuulonäkövammainen tyttö potee huonommuutta siitä, että joutuu aina kyselemään, mitä puhutaan ja siksi hän on vältellyt sitä. Muut tarjoavat empimättä tukensa tässä asiassa. Ja luultavasti se, joka eilen päätti vain mennä harjoittelemaan yrittää pitää kiinni oikeudestaan olla yksilö ja tehdä sen mukaisia päätöksiä. Kuitenkin jännittynyt ilmapiiri kevenee vähän loppua kohti.
Maisteltuani päivälliseksi ritiraakaa riisiä ja ok-lihaa päätin vääntäytyä kioskille ihan omin nokin. Hyvinhän se löytyi. Ja mikä parasta: kävin myyjän kanssa aivan selväjärkisen keskustelun tanskaksi. Selitin, etten oikein osaa tanskaa, kyselin erilaisista suklaista, onko tummaa suklaata, miten isoa. Halusin klementiinejä, mutta oli vain appelsiineja. Otin kolme. Ja vielä omenamehua. Koko lysti maksoi 54 kruunua. Senkin ymmärsin. Näillä tanskalaisillakin on joku ihan kiero kymmenjärjestelmä, mutta ei sentään niin paha kuin ranskalaisilla. Pakkasin kamat reppuun ja poistuin vuolaasti kiitellen. Er jeg fed, hvad?! (No, ehkä tämän suklaan jälkeen olenkin :)
P.S. Ai fedkö? Se on cool, paitsi että oikeastaan lihava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
oot mun sankari, ymmärrät tanskaa! oletko opiskellut sitä? mun kokemukseni mukaan pelkkä hyvä ruotsi ei auta tanskan kuullunymmärrystä... tsemppiä sinne!
On sellainen huippusivusto kuin speakdanish.dk Tosin sen täysi versio maksaa, mutta se on huippu! Joo, tanskan ääntäminen on todella outoa ja vaikeaa enkä tosiaankaan ymmärrä siitä vielä paljon mitään. Mutta yllättävän paljon ymmärtää vaan kuuntelemalla aikomuksia lauseiden takana, tunnetiloja, viboja. Kun siihen yhdistää vähänkin sanoja (ikke =ei jotakin, individuel, nej, ja men, ja det er ok), niin suuntaviivat hahmottuvat. Ja kyllä siitä ruotsista sen verran hyötyä on, että se auttaa vähäsen.
Mutta tarkkoja juttuja en todellakaan ymmärrä. Kun äsken olin teellä, ymmärsin vaan, että tytöt vertailivat lukukokemuksia, että minä olen lukenut... Ja se siitä sit. En jaksanut kauaakaan. Joten sankaruuteen on vielä pikkasen matkaa! :)
Ja joskus tämä kieli tuntuu niin sikarumalta, että en jaksa kuunnella sitä sanaakaan.
Lähetä kommentti