lauantai 17. tammikuuta 2009

Taksitanskaa

Olipa mulla taksimatka! Lähdin Köbmagergadelta, joka on kävelykatu ja jonne tuossa syksyllä yritin turhaan tilata taksia tylyltä virkailijalta. (Meinasin myöhästyä sen takia koneesta. Virkailija ei suostunut edes nimeämään mitään lähikatua, vaikka vetosin siihen, etten nää. Myönnän, että päädyin haistattelemaan hänelle.) Nyt osasin varautua ja tilasin taksin Kronprinsensgadelle, jonka tiesin olevan siinä lähellä.

Äänsin koulumme osoitteen kuulemma hyvin selkeällä tanskalla (sanoi asuntolanohjaaja). Pikku hiljaa alkoi ilmetä, että:
A. Kuski ei osaa paljoakaan englantia.
B. Kuski ei osaa oikein tanskaakaan.
C. Kuski ei ole hahmottanut yhtään, mistä kadusta puhun eikä siksi pysty kirjoittamaan sitä gps:ään.
D. Minulla ei ole kännykässäni asuntolan numeroa, että saisin neuvoja.

Minä sitten aloin tavata Rymarksvajta kaikilla Jumalan kielillä. Hän ehdotteli Ryparkia ja ties mitä Rymarkensvajta. Mitä helvettiä tekisin, jos hän ei sisäistäisi kadunnimeä?

No, kyllä hän sitten ihmeen kaupalla sisäisti kysyttyään neuvoa joltakulta. Kun hän pysähtyi oikean oven eteen, summa olikin 70-80 kruunua eli noin kymmenen euroa suurempi kuin olisi pitänyt. Perusteluna oli tietysti se, että olimme olleet jossain hornanhongassa. Silloin jyrähdin englanniksi, etten maksa siitä, jos hän eksyy. Hän alensi hinnan kiltisti. Oh my good heavens!

Ja kun tämä olisi ensimmäinen tapaus, mutta ei! Tänä aamuna kuski tutki kymmenen minuuttia karttaa löytääkseen Hausergaden. Se eiole ihan yhtä moitittavaa, koska Hausergade on pieni ja vähän sokkelon keskellä. Eilisaamuna taas olimme jo noin muutaman sadan metrin päässä ja kuski käytti 15 minuuttia samaisen Hausergaden löytämiseen. Hänkin oli ulkomaalainen ja hänellekin tavasin nimeä kyllikseni.

Suomessa nämä väärässä ammatissa olevat maahanmuuttajakuskit vain ärsyttävät. Täällä ne kyllä pelottavat. Tunsin olevani todella avuton. Mutta olisi pitänyt muistaa se vanha totuus, ettei eksyminen ole oikeastaan yhtään vaarallista. Mitään pahaahan ei tapahdu, ellei joku satu käymään käsiksi. Koettelee vaan ei hylkää Herra!

1 kommentti:

candeo kirjoitti...

Hei ihanainen,

No aika hurjaltahan tuo taksin käyttö (ja taksinkuljettajien käyttäytyminen) kuulostaa. Siihen me päädymme jo kohta täälläkin. Idän paluumuuttajat osaavat vain kyriiliset aakkoset, eivätkä osaa kirjoittaa osoitteita navigaattoriin. Ja jos sattuu taksi Vantaan puolelta, niin usein on ratissa etelän ihme, joka ei ymmärrä mitä ovat oikea ja vasen suomeksi.

Pystyisitkö sä tekemään jotain valmiita lappuja määräosoitteista, jos reissaat samojen paikkojen väliä usein. Ehkä ne kuljettajat kuitenkin osaavat (edes) lukea... Tai sitten laittaisi kännykän muistilistaan ne osoitteet, että voisi näyttää: "Näin se kirjoitetaan....". Pitäis varmaan googlata New Yorkin taksinkäyttäjien kommentteja keskustelupalstoilta. Oliskohan niillä neuvoa, miten kerrotaan määränpää ummikkotaksikuskille. On niillä ainakin pidempi kokemus asiasta, kuin meillä.

Kysy sitä treenipaikkaa. Näyttää tosin siltä, että vaikka siellä kysyy mitä vaan niin ei välttämättä saa vastausta. Mut kysy, missä on mahdollisuuksia treenata. Ja ei kai Lisbeth nyt vain ole niin rajoittunut, että hyväksyy vain oman laulupedagogiikkasuuntansa. Jos on, niin voisi vähän avata silmiään.

Onneksi sait hankittua suklaata. Ei ole ihan mun juttu, mutta tiedän sen auttavan monia.

Ja jatka kirjoittamista. Mä käyn kyllä viikottain katsomassa, mitä sulle kuuluu. Ja jos mä vaan saan innostuttua siitä omasta blgistani, niin sulla riittää luettavaa....

Kohta alkaa Obaman seremoniat telkusta. Se virkaanastujaiskonsertti, joka täällä Suomessa näytettiin sunnuntai-iltana, oli paikoitellen upea.

Iso, iso hali sulle!