Shop it or drop it!

Hyvät katsojat, tervetuloa seuraamaan uutta tosi-tv-formaattia, jossa kilpailijoiden on sokkona selviydyttävä täpötäydessä kaupassa! Kenellä on paras suuntavaisto ja näppituntuma? Kuka pyytää apua rohkeimmin? Kenellä on pokkaa lähteä yritykseen? Shop it or drop it!

Menin siis äsken kauppaan ja yllätyin iloisesti, kun vilkkaasta liikenteestä huolimatta yksi kassoista huikkasi minulle, että tarvitsenko apua. Toki tarvitsin. Hetken päästä toinen kassa tuli ilmoittamaan pahoitellen, etteivät he voi apua antaa. No, eipä heillä siihen mitään sen kummempaa velvollisuutta olekaan. Avun epäämistä ei sen kummemmin perusteltu, mutta oletan sen liittyneen ruuhkaiseen iltaan. Pahin maku jäi siitä, ettei myyjä ehdotellut mitään, että voitko odottaa 15 minuuttia tai tulla tunnin päästä uudestaan. Vain, että sori, mene toiseen kauppaan. Koska minulla oli toisen kaupan maantiedosta hyvin hatara käsitys, en ajatellut mennä.

Olin jo ehtinyt kävellä ulos kaupasta, kun kapinallinen löytöretkeilijäni otti puheenvuoron: Jos en nyt mene kauppaan, en saa huomisia junaeväitä, piste. Ja ei kai yksi ruuhkakauppa ole lähimainkaan hurjinta, mitä olen elämässäni tehnyt, joten ei kun sekaan vaan! Ja ehkä joku asiakas pystyy siihen, mihin myyjä ei tänään pysty.

Ja ensimmäinen kilpailija lähteeee - nnnyt! Kessu, kauppaan! Kas on Mikki merelle lähtenyt… No niin, missäs on koreja? Ei tässä ainakaan, missä luulin niiden olevan. Hapuilen tuloksetta. Sitten kysyn apua. Korit ovat kuulemma loppu, mutta joku ilmeisesti luopuu omasta koristaan, kiitos!

Kirsikkatomaattiiii, missä oleeet? Hämmästyttävää, miten paljon mykkiä ihmisiä voi mahtua täpötäyteen kauppaan. Kuljen Kessu ja kori toisessa kädessä, toisella kädellä kopeloin vuoroin salaatteja ja hedelmiä, vuoroin mykkiä selkiä. Sitten kyllästyn ja kysyn apua. Kiva nainen etsii kirsikkatomaatit, kiitos! Vaistoan hänestä, että hänellä on kiire eteenpäin, joten annan hänen mennä. Sitten on babyporkkanoiden metsästyksen vuoro. Löydän niiden sijasta banaaneja ja harkitsen niitä, mutta tuntuvat raaoilta ja, ei saakeli, jos ostan banaaneja, minunhan pitäisi jotenkin punnita ne. Forget it!

Toinen kiva nainen auttaa löytämään babyporkkanat ja kysyy, tarvitsenko vielä jotain muuta. Joo, raejuustoa. "No se on varmaan tuollamaitohyllyllä, missäköhän se maitohylly on?" nainen pohtii. Purskahdan nauruun: tässä me harhailemme yksissä tuumin pitkin kauppaa! Maitohyllyllä alan miettiä, että ehkä raejuusto ei todellakaan ole täällä vaan juustohyllyllä. Ehdottelenkin sitä, mutta nainen etsii silti tunnollisesti maitohyllyt. Ei löydy. Juustohyllystä löytyy. Tähän on käytetty noin viisi minuuttia, joten nyt armahdan naista ja annan hänen mennä. "Niin, ja onhan tossa vieressä toi myyjä, jos sä tarviit apua", nainen kommentoi. Niin…

Seuraavaksi listalla olisi smoothie, mutta totean sen täysin toivottomaksi hankkeeksi. En muista yhtään, missä sellaiset sijaitsevat eikä kestävyys enää riitä harhailuun. (Aijai, putoaako kilpailija?) Pieni turhautuminen meinaa seurata, kun luulen kadottaneeni kassojen suunnan, mutta kuulenkin sitten niiden äänen. Haluan kyllä jotain karkkia mukaan. Olisinkohan karkkivälissä? Olen, jes. No kokeillaas. Ei tässä käsikopelo auta, sitä paitsi Kessu käyttää tilaisuutta hyväkseen ja rohmuaa lattialle pudonneita bonuksia. Taas kiva äiti kahden lapsen kanssa auttaa, ja otan hätäpäissäni ensimmäistä salmiakkia, jota hän tarjoilee. Omin voimin löydän patukan, jonka oletan olevan Kismet. Hitsi, ansaitsisin kyllä tämän reissun päälle siiderin, mutta siihen retkeen en enää kykene!

Kyselemällä löydän jonon pään ja pääsen siinä eteenpäin. 25 minuutin kauppareissun jälkeen kävelen ulos voittajana! Eläköön arjen sankaruus ja kaikki ne, jotka minua auttoivat! Minun ei totisesti tarvitse hakea extremeä kovin kaukaa. En niinkään halua syyllistää kauppaa. Minä en voi tietää, minkä sisäisten hässäköiden kanssa he taistelivat. Tämä vaan osoittaa tosi kouriintuntuvasti, miten haavoittuvaista vammaisen sujuva elämä joskus voi olla ja miten se voi olla paljonkin kiinni omasta rohkeudesta ja toisten hyvästä tahdosta.