Todellisuus on taikaa

Olen viettänyt tämän viikon hiukan poissa raiteiltani. Hiukan vain, onneksi. Mitään järkyttävää ei ole tapahtunut. Päivät ovat vain olleet liian täynnä niin, että olen kiirutanut paikasta toiseen kuin aikasikarien ketjupolttaja. Aivan kuin joku muu olisi laatinut todo-listat puolestani jättämättä aikaa listojen toteuttamiseen. Iltaisin mennessäni nukkumaan olen yrittänyt karistaa yltäni niitä tekemättömiä asioita, jotka olisi pitänyt tehdä jo eilen.

Tänään oli vihdoinkin väljempi päivä ja pystyin katkaisemaan kierteen. Tein välttämättömät asiat ja pääsin yllättävän helposti kuiville. Ja mikä tärkeintä, sain hengähdystauon, joka oli omassa vallassani. Kävelin auringonpaisteen halki syömään ihanaa, nepalilaista ruokaa. Tulomatkalla samoiltiin pikkumetsikössä Kessun kanssa. Kotiin tultua istahdin pianon ääreen ihan vaan jamittelemaan ja lauleskelemaan.

Hengähdystauon jälkeen ajattelin, että palaan vielä sellaisiin tekemättömiin juttuihin, jotka haluaisin saada tehdyiksi ennen viikonloppua. Heti istuttuani työn ääreen tiesin, että olen taas löytänyt suoraan ytimeen. Tehtävänä oli kirjoittaa lasku. Vain vuorokautta aiemmin se oli osana stressilistaa. Nyt pysähdyin havaitsemaan, mitä olen tekemässä.

Aivan luonnostaan minusta kumpusi kiitos: Kiitos, että olen saanut opettaa tätä tyttöä ja oppia niin monia asioita hänen kauttaan. Kiitos, että tämä on osa työtäni. Kiitos siitä rahasta, jonka tästä työstä saan. Kiitos, että se muistuttaa minua kaiken hyvän virtaamisesta. Eikä tämä ole mitään ulkoapäin omaksuttua posiitiivista affirmaatiovisualisointia vaan todellinen ja syvä, sanaton kiitollisuuden olotila. Siitä tilasta käsin näpyttelin eräpäivät ja muuntelin tiedostoa pdf-muotoon.

Tämä yhden laskun tekeminen muistutti minulle, että todellisuus on pohjimmiltaan taikaa. Tarkoitan sitä. Kaikki, mitä me kosketamme, päästämme suustamme ulos tai tungemme siitä sisään, kaikki se on pyhää, ainutlaatuista ja voimakasta. On täyttä taikaa, että meillä on käytössämme puhdasta vettä, että se vesi pulppuaa saatavilleni hanasta, että minulla on keino puhdistaa suuni joka aamu ja ilta.

Minulle on annettu tietoisuuden lahja, etten vaipuisi hitaan ja kömpelön ajattelun tylsyyteen. On minun elämäntehtäväni käyttää sitä lahjaa. Jokainen aamu, jokainen kohta todo-listassani, jokainen liike ja aistimus on mahdollisuus kokea tietoisuuteni lahja.

Elämälle ja itselleni kiitos, että tämä kehon, mielen ja hengen triangelini on virittynyt jo aika herkäksi. Viiden päivän lahjaton, kiittämätön polkeminen oravanpyörässä aiheuttaa selkeän reaktion: ei tähän suuntaan. Kun on kerran nähnyt tylsän ajattelun verhon taakse, ei oikein enää pysty elämään erossa todellisuuden taiasta. Ei vaan käy, että päiväjärjestys riistäytyy käsistä ja erottaa minut todellisuudesta. On järjestettävä elämänsä toisin. On tehtävä tekoja, jotka pitävät minut kiinni todellisuudessa. Tai oikeammin on tehtävä kaikki teot sillä tavalla ja vauhdilla, ettei todellisuuden hienoisen hieno pohjavire turmellu ja tukkiinnu. Näin mnä tahdon elää.