Syntymän päivä

Viime viikolla täytin 30 vuotta. Olen saanut todistaa hyvin tavallista, mutta oikeastaan aivan kummallista lausahdusten ja kysymysten sarjaa:
”Kuinka vähän sä täytät?”
”Onko jo tullut ahistuskriisi?”
”Miltäs se nyt tuntuu näin, eh, neljättäkymmenettä käydä?”
”Tervetuloa kerhoon, hehehe...”
”Sulla onkin sitten 30-vuotissynttärit seuraavat 20 vuotta!”

Niin tuttua, eikö? Ja täysin absurdia! Näitä fraaseja lausuttiin toisaalta kiusaantuneena, toisaalta kiusoitellen. Tällaista alatekstiä minä rivien väleistä luen:

Voi ei, taas tuli muistutus, että me kaikki vanhenemme, että kaikki tämä katoaa ja pilaantuu. Jokainen syntymäpäivä on virstanpylväs lähempänä hautaa. Parempi laskea tästä leikkiä, vaikka ei edes oikeasti naurata. Mutta jos pistän pääni huumorin pensaaseen, ajan suden hampaan puraisu ei ehkä niin tunnu. Ja hienoa tietää, etten vanhene yksin: sinäkin, sinäkin tulet mukana! Kun kiusoittelen sinua siitä, oma vanheneminen ei tunnu niin yksinäiseltä.

Tai en tiedä, mitä ihmiset ajattelevat. Mutta harvapa sanoi mitään tällaista:

Hienoa, että olet kasvanut tähän ikään! 30, eikö ole aika mahtava ikä! Upeaa, että olet selvinnyt nuoruuden epävarmuuden karikoista. Kyllä kannattaa nautiskella siitä vakaudesta, jota olet saavuttanut.

Tosiaankin, ihmisten onnentoivotusten takana oli ajatus, että itse asiassa vietin kuolemanpäivää, kuoleman ennakoimisen merkkipäivää. Minä sen sijaan koin viettäväni todellista syntymäpäivää, syntymän ihmeen muistamisen ja ruumiillisen olemassaoloni ylistämisen merkkipäivää.

Ja mitä tulee vanhenemiseen, niin rehellisesti sanottuna minusta on valtavan upeaa olla 30, käydä neljättäkymmenettä, olla näin pitkällä tässä elämän aukikääriytymisen ihmeessä. Nautin tästä todella! Eikä minua tällä hetkellä häiritse lainkaan se, että kulkeudun vääjäämättä kohti kuolemaani. Itse asiassa kuolema herättää minussa valtavaa, kihisevää uteliaisuutta, sillä melkein tiedän, että se on vain ovi johonkin, jota en nyt pysty kuvittelemaankaan. En ole siihen lainkaan halukas nyt, mutta ei ole mitään vikaa siinä, että se kerran tapahtuu nykyhetkessäni.

Eläköön siis syntymäpäivä! Eläköön se ikä, jota elän nyt!