Sukka

Tämä arki on läsnäolon ja mielen zombien ristiaallokkoa. Koko päivän olen kuunnellut mieleni vuorovesien vaihtelua.

Päätin eilen, että nukun niin pitkään kuin haluttaa. Oli huono omatunto. Miksi tai ketä varten? Miksi en nukkuisi vuoden pimeimpänä aikana? Eikö ole luonnotonta touhuta niin kovasti? Enkö tee itselleni pelkkää hyvää? Kun se eilen itselleni lupaama työviikonlopun jälkeinen sunnuntaikin meni pieleen.

Heräsin yhdeltätoista. Luin aamupalaksi Lauri Siiralaa, joka kirjoitti siitä, miten pienen pienet yksityiskohdat virittelevät ja avaavat olemustamme, jos annamme sen tapahtua. Otin päivävaatteet ja aloin pukeutua.

Se tapahtui tänäänkin. Kun otin sukat käteen, Kessu nousi uniltaan ja hiipi viereen. Niin kuin sadasti ennenkin se istui äärimmäisen keskittyneenä ja valppaana, tarkkaili herkeämättä, kun vedin sukkaa jalkaan. Mikä upea ihme, kun jalka kiemurtautuu vaatekappaleen sisään! Ja toinen sukka! Mikä hiljainen valppaus! Äkkiä se oli minustakin ihmeellistä, se sukka.

Lähdin Kessun kanssa ulos ja kävelin puiston pehmeällä nurmikolla. Tunsin taas kerran hiljaista, riemukasta iloa siitä, että olen olemassa tässä kehossa. Mietin, että olen samaa ainetta kuin maa. Hetken aikaa tuntui kuin olisin ollut liikkuva maan osanen, maasta esiin putkahtanut ja muovautunut otus. Niin kai olenkin. Tihkusadekin tuntui lempeän muhevalta.

Kaupassa hakeuduin kassalle pyytämään apua. Taaskaan kukaan ei puhutellut minua. Sanoin kovaan ääneen ”Hei” kassansuuntaan. Ei vastausta. Ärsyttävää. Olen jo pyytänyt, että asiasta tiedotetaan yhteisesti: että minua auttaa pienikin kontakti. Lähdin ärtyneenä etsimään toista kassaa. Sitten järki voitti ja sanoi, että pitäähän minun tämä tilanne hoitaa loppuun. Menin takaisin ja sain apua.

Maksaessani meinasi iskeä tuttu hermostus: Tunge rahat nopeasti kukkaroon, estä Kessua nuuskimasta ja ota reppu myyjältä. Ei mitään kiirettä, mutta vauhtia kumminkin, ettei jono sinun takiasi seiso. Sitten tuli läsnäolo ja koko kuvio muuttui. Eihän tässä puhuta edes minuutista. Nyt rauha maahan. Laita rahat rauhassa oikeille paikoille ja kukkaro ihan rauhassa vyölaukkuun huolimatta siitä, että myyjä tunkee samaan aikaan reppua käteen. Ota oma aika ja tila myös tässä kassajonossa. Se auttaa muitakin muistamaan, ettei tässä oikeasti ole kiire.

Illalla mentiin laulukurssin oppilaskonsertin jälkeen yksille. Ravintolassa sain kuulla puolitutulta liikutuksen kyynelten läpi, ”kuinka hienoa on, kun jaksat liikkua täällä”. Kun tuosta kuorii ytimen esiin, palaute on kaikkea muuta kuin ylistävä. Huokasin mielessäni, että tätä taas. Sitten palasin itseeni: Minähän tiedän, kuka minä olen. Ei kai siksi tarvitse edes ottaa itseensä. Pikemminkin vain olla itsenäni läsnä sille toiselle, tuoda itseni esille sellaisena kuin minä sen koen.

Kessun sukka on mielessä vielä nytkin. Kun aina pysyisinkin siinä herkeämättömässä valppaudessa. Elämä on sen läpi niin paljon kevyempää.