maanantai 16. maaliskuuta 2009

Välikuulumisia

Ups, tästä olikin jäänyt melkein koko teksti pois. Tässä se nyt kokonaan:

Olkoon tämä nyt omistettu yleisille välikuulumisille. Yritän huolehtia siitä, että täällä on muutakin kuin filosofiaa ja psykologiaa, mutta nyt olen mietteliäällä päällä.

Olen harjoitellut intensiivisesti läsnäolon voimaa. Se toimii. Tarkoitan ajatusten ja tunteiden yksinkertaista, analysoimatonta tarkkailua. Kun sitä jaksaa tehdä päivätolkulla, viikkotolkulla, se alkaa tuottaa tuloksia. En tosiaankaan pysty siihen joka hetki, mutta muistan muistuttaa itseäni. Se on ollut tärkeä selviytymiskeino, koska sen myötä kehoon ja mieleen virtaa tilaa, joka ei ole tunne- ja ajatusmyllyn saastan vallassa.

Toinen lottovoitto oli oman kehoni julistaminen ensimmäiseksi opettajaksi. Sen myötä lauluristiriita näyttää hävinneen. Teoreettiset asiat ovat tietysti edelleen ihan samassa ristiriidassa, mutta ne eivät törmää minun sisälläni. Niillä ei ole minuun valtaa. Oikeastaan olen nyt niistä valtavan kiinnostunut.

Tajusin tässä yhtenä päivänä saavuttaneeni sen tasapainotilan, jossa näiden näkökulmien omaksuminen yhtä aikaa on mahdollista. Tulin tosi iloiseksi! Minä ja moni muu oli jo sitä mieltä, että yritän haukata liian suurta kakunpalaa. Ja koko jutun pointti olikin se, että vain tämä täysin mahdoton umpikuja ajoi minut antautumaan ja luovuttamaan. Jos olisin opiskellut näitä juttuja erikseen, olisin vain siirtänyt tämän väistämättömän prosessin kauemmaksi. Tai sitten en.

Opin ahnaasti kehon laulullista anatomiaa ja fysiologiaa käsin. Tänään laulutunnilla tunnustelin vuorotellen minun, vuorotellen Lisbethin kurkunpäätä, leukaan liittyviä lihaksia, rintakehää, vatsalihaksia. Tajuttoman kiinnostavaa! Now we’re talking! Näin minä vakuutun: Kun tunnen jutut näpeissäni!

Villioppilaani alkavat vähän jo näykkiä pähkinöitä sormenpäistä. On tapahtunut paljon sellaista, joka ei tähän blogiin luottamussyistä päädy. Jotakin alkaa avautua. Tästä voi vielä tullakin jotain!

Rakastan täällä sitä, kun ei ole kiire mihinkään. Oppitunnit ovat ajallaan. Sen lisäksi ei paljon muita töitä ole. Harjoittelussa olen täysin oma herrani, samoin kaikessa muussakin. Ei juuri ole deadlineja, ei sitoumuksia tänne tai tuonne. Pitäisi kotiin palattua muistaa, että minähän se ensisijaisesti asetan ne sitoumukset Suomessakin, eivät muut.

Jokainen päivä täällä on niin kiinnostava ja täyteläinen, sisäisesti ja ulkoisesti. Olemassaolon syvä rauha, syvältä kehosta kumpuava, nimetön ahdistus, kutkuttava uteliaisuus, kärjistynyt kärsimättömyys, väsymys ja innostus kutoutuvat pökerryttävästi yhteen. Nurkan takana voi olla mitä tahansa. Kaikki on mahdollista.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Riikka !

111 vuotta sitten julkaisi Eino Leino kokoelman Sata ja yksi laulua.

Lempeästi Sinua, Riikka, ajattelen, kun rakentelet omaa kotia sisimpääsi.
-Maisa
JK. Tässä on yksi laulu. Loput sata laulua lähetän Sinulle sähköpostiisi...

Laulu 93
TAAS KOTONA
Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan
kodin rakkahan raunioita
ja muistelen muistoja lapsuuden,
kalaretkiä, karkeloita.

Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan
sydän täynnä ja rinnassa rauha.
Taas mennyt on talvi ja tullut on
suvi uusi ja lämmin ja lauha.

Taas tahdon ma alkaa uudestaan,
taas tahdon ma kerran koittaa,
en tahdo ma taistossa kaatua vaan,
vaan tahdon ma seista ja voittaa!

Minä käyn kuni kylväjä pellollaan
kodin kankailla, karjateillä,
ja toukoja uusien toiveiden
minä kastelen kyyneleillä