Suuren miekkamestarin haaste

Jo nuorena opiskelijana minusta tuntui, että elämässäni oli kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa, mutta kun kysyin, mitä ihan oikeasti halusin elämälläni tehdä, vastaan nousi vain epämääräistä, tyhjää ei-tietämistä, josta en saanut kiinni. Tämä on jatkunut näihin päiviin asti. Kaikesta koulutuksestani huolimatta sisälläni on ollut tyhjä kohta, epätietoisuus siitä, mihin minun pitäisi elämääni käyttää. Se on tuntunut tosi avuttomalta, sillä kuinka voisin pakottaa tämän tyhjän, mitäänsanomattoman tilan selkeäksi, inspiroivaksi tiedoksi? Jos en tiedä, en tiedä. Olen nostanut ymmälläni käteni pystyyn; minkäs tälle voi.

Vuosien kuluessa opin tunnistamaan, kuinka heikoksi tämä ei-tietäminen minut tekee. Se, mihin olen ryhtynyt on saanut vain osan motivaatiostani ja voimastani. Loput tahdon jakelemasta voimasta on ollut poissa käytöstä, lukittuna siihen uskomukseen, ettei tämä tai mikään ole oikeasti sitä, mitä haluan enkä voi tietää, mitä haluan. Luomiskonettani käyttävä motivaation ja tahdon bensa on voinut loppua koska tahansa.

Tämä epätasainen voiman ja motivaation bensan jakelu on tehnyt elämästänikin epätasaista. Tiedostamattani olen alkanut toistaa kuviota, jossa jokin idea saa tuulta siipiensä alle, kunnes se lässähtää ja lakkaa kantamasta. Alkuperäisen vision herättämä motivaatio samentuu tai jopa katoaa kokonaan. Energia ja huomio hajaantuu. Eikä se tietenkään vedä puoleensa ihmisiä. Ja kun innostuneita ihmisiä ei tulekaan, luulen tätä seurausta syyksi ja tulkitsen, että alkuperäinen visio ei ollutkaan niin timanttinen tai sitä, mikä todella saisi minut syttymään.

Tulkinnoissani en ole lopettanut siihen. Olen ottanut huonoja vaikutteita henkisten piirien väittämistä ja tulkinnut, etten nyt selvästikään kulje Jumalan tai sielunsuunnitelman tai Elämän viitoittamaa tietä, kun kerran tulokset ovat näin heikkoja ja kestämättömiä? Kun kuuntelee henkisten piirien retoriikkaa, tämä ulkoistaminen on hyvin yleistä. Jos joku elämässä ei suju, maailmankaikkeus, enkelit tai henkioppaat yrittävät viestittää, että näin ei ole tarkoituskaan tapahtua. Näennäisen selkeää, todellisuudessa joskus hyvin harhaanjohtavaa.

Tärkeä ymmärryksen pala avautui Caroline Myssin arkkityyppisestä ajattelusta. Hän hahmottelee käyttäytymisessämme ja ajatuksissamme toistuvia arkkityyppisiä kuvioita, joista yksi on sabotoija. Sabotoija saa meidät toimimaan vastoin parempaa tietoamme, peräytymään lupaavista työtarjouksista tai ihmissuhteista, luopumaan unelmistamme, vetämään kaikin tavoin mattoa omien jalkojemme alta. Ehkäpä se siis onkin minun oma, sisäinen sabotoijani, joka pitää minut heikkona, avuttomana ja tyhmänä, ja vieläpä ulkoistaa ovelasti koko asian olosuhteiden tai Jumalan syyksi.

Olen kuunnellut syvintä saatavilla olevaa viisautta itsessäni ja muissa ja ymmärtänyt tämän: Meissä kaikissa on sisäänkirjoitettuna tietoisuuden, voiman ja rakkauden tila. Ja elämä on prosessi, jossa kaikki oleva ja tapahtuva voi auttaa meitä kokemaan tämän meissä olevan tietoisuuden, voiman ja rakkauden. Jos tämä viisaus otetaan todesta, silloin se tekee sisäisestä sabotoijastamme jotain aivan muuta kuin vihollisen. Silloin tämä oma tuhovoimamme onkin tärkeä liittolainen ja opas.

Onko eteen nouseva este pysäyttämässä minua? Vai onko se haastamassa minua näyttämään voimani? Jos minun on tarkoitus tietää, mitä rohkeus on, en voi tehdä sitä, ellei minua pelota. Jos minun on tarkoitus oppia ottamaan vastuu, minulla on oltava mahdollisuus luopua vastuusta. Sabotoijan arkkityyppi ei olekaan niskassa roikkuva räyhähenki vaan miekkailumestari, joka ajaa oppipojan seinää vasten, jotta tämä alkaisi toden teolla käyttää voimaansa ja taitojaan. Mestarin sydän on oppipojan puolella.

Äkkiä oma avuttomuuteni alkaa inspiroida minua valtavasti. Se ei tunnukaan enää epämääräiseltä varjolta vaan kynttilältä, joka pyytää tulla sytytetyksi. Kun luotan siihen, että tämän toistuvan kuvion perimmäinen tarkoitus on ajaa minua kohti omaa voimaani ja potentiaaliani, tunnenkin sabotaasiani kohtaan myötätuntoa. Kun nyt kuulen sisälläni väittämän, etten voi tätäkään asiaa tietää, minussa herää omistautuneen oppipojan halu vastata suuren miekkamestarin haasteeseen ja katsoa, mihin voin yltää.