Unelmien työviikko

Minulla on ollut pitkästä aikaa tasapainoinen, hersyvän monipuolinen työviikko, oikein unelmien oppikirjaesimerkki. Ensinnäkin kaiken väärin päin kääntävä nirep niruN on taas aktiivinen. Meillä on aprillipäivän keikka Kanneltalossa ja treenit ovat alkaneet. Olen ehtinyt unohtaa, miten riemastuttavan pähkähullua koko touhu on. Treenit ajavat meidät kaikki hilpeään perstilaan, joka on täynnä leikkiä, sutkauksia ja musiikillisia nyrjäytyksiä. Vastustamatonta!

Oppilaiden kirjo on ollut kiintoisa. Joku hahmottelee äänenkäyttönsä aakkosia järjestykseen. Se on minulle aina yhtä inspiroivaa, koska ollaan oivaltamisen ihmeen ytimessä: Minä hallitsen ääntäni, minä löydän siihen voimaa ja vapautta. Ehkä vuosikymmenien jälkeen. Eikä siihen menekään vuosia vaan voin löytää seuraavan askeleen tässä ja nyt. Olkoonkin, että se askel vaatii toistoja, että siitä tulee pysyvä osa minua. Se on silti löytynyt, nyt!

Sitten ovestani käveli haaste: klassinen laulaja. Glumps, sanoi minun poppariegoni. Minä en ole klassinen eikä minusta sellaista tule. Sitten ryhdistäydyin ja päätin uskaltaa luottaa työkalupakkiini, korviini ja intuitiooni. Mikään niistä ei pettänyt.

Työkalupakki oli tällä kertaa Complete vocal technique enkä voi muuta kuin ylistää sitä: se antoi minulle ja laulajalle eväät, joista minulla ei muuten olisi ollut hajuakaan. Ei se tee minusta klassisen tyylin asiantuntijaa lainkaan, mutta se on avannut minulle ymmärryksen äänestä, joka toimii aivan samalla tavalla kaikille, klasareille tai räppäreille. Se vieläpä kertoo selkeästi, mitkä tekniset asiat klassisessa ihanteessa ovat tärkeitä. Olin äimistyneen ihastuksissani siitä, että se tosiaan oikeasti toimii näin hyvin ja pystyin todella auttamaan laulajaa, jonka tyyliä en itse laula.

Olen iloinen, että taas yksi Neljän kurssi on aloittanut, tällä kertaa laulajille, joilla on jo jonkin verran kokemusta laulamisesta. Neljä laulajaa, neljä iltaa, aluksi yhteinen sessio tekniikasta ja sitten jokaisen omat sessiot, joihin ryhmä osallistuu kuuntelemalla aktiivisesti ja kokeilemalla harjoiteltavaa asiaa, kinkkisiä fraaseja jne. Pidän tästä pienen ryhmän keskittymisestä, tsempistä ja vinkeistä toisille. Odotan jo seuraavaa kertaa!

Ja tänään vietimme kolmen ääniseikkailijan kanssa päivää äänen ja itsen jäljillä. Herkistimme kehoa tuntemaan eri vokaalien resonanssia. Lähetimme äänen kaikuluotaimesta erilaisia ääniä kehon ja mielen maisemaan: kauniita, rumia, kovia, hiljaisia, matalia, korkeita, ja tunnustelimme, millaisia kaikuja ne meissä herättävät. Jokaisella oli yksilöllinen mahdollisuus tutkia omaa tilaansa ja olemistaan äänen kautta. Näillä yksilöretkillä tutkimme oman äänen vuorovaikutusta toiseen, oman ilmaisun löytymistä kehosta ja ikuisen arvostelijamme siirtämistä pois itsemme tieltä. Kaikki tämä nousi läsnäolevasta tilanteesta, etenimme tietämättä, mitä seuraavan mutkan takana on, nuuhkien, äänen jälkiä seuraten.

Suorastaan pökerryttävän monipuolinen viikko! Luomisen ja hassuttelun iloa, hyvää musiikkia, täsmällistä laulutekniikan käyttöä, intuitiivista läsnäolemista äänessä – kaikkea tätä yhdessä viikossa! Tämän unelman perään lähdin kaksi vuotta sitten Tanskaan. Elämällä oli siitä matkasta toiset tuumat ja minun piti vähäksi aikaa luovuttaa unelmastani. Nyt se on hiipinyt osaksi todellisuuttani pikku hiljaa. Henkeäsalpaavaa havahtua huomaamaan, että unelmoimani työ on todellisuutta.