Ihana Tivoli

Päätin, että haluan käydä kunnolla Tivolissa ennen kotiinpaluuta. Kyselin Suomi-Tanska-listalta seurakseni kuvailutulkkauksesta kiinnostunutta hurjapäätä ja sainkin lopulta kolmen hengen saattoseurueen. Ja voi mikä ihana Tivoli viime lauantaina odottikaan!

Koko alue peittoaa viehättävyydessä Linnanmäen kevyesti. Siellä on niin paljon kukkia, kokonainen aluekin kukkaistutuksia ja pieniä suihkulähteitä. Rakennustyylissäkin vaalitaan mieluummin perinteitä kuin modernia. Kokeiltiin ja haisteltiin monenlaisia, eksoottisia kukkia.

Makuelämyksenä Tivolista jäi mieleen tikun nokkaan pistetty omena, joka oli kuorrutettu kovalla karkkikuorella ja kookoshiutaleilla. Tyypillistä Tivolia oli kuulemma myös pehmis, jonka vuorauksena olleet, suuret, tummat suklaarakeet ropisivat runsauttaan maahan.

Sitten oli tietysti se härvelihärdelli. Jo Pekan ja Tiukun kanssa katseltiin ulkopuolelta korkeuksiin nousevaa ketjukarusellia. Ihana elämys! Mietin, että tällaista olisi varmaan lentää luudalla. Superhitiksi muodostui laite, joka nousee rauhallisesti ylös ja putoaa varoittamatta. Ja tietysti piti testata uutta helikopterisysteemiä, jossa koko laite kiersi etukautta ympyrää niin, että mentiin pääalaspäin ja sen lisäksi yksittäisiä vaunuja pystyi kiepsauttelemaan ja kiihdyttämään joystickillä.

Minun sisäinen tarinankertojani närkästyi vaunukierroksesta, jossa kerrottiin puoliksi toistakymmentä Anderssenin satua muutamassa minuutissa. Varsinaista fairy tail fast foodia kertakaikkiaan! Toinen sisävaunuajelu oli hauska: siinä lviuttiin veneillä kaivoksessa, jossa soi hilpeä, oikeasti akustisilla soittimilla soitettu kääpiömusa ja kuvituksena oli ties mitä myyriä. Paras osa oli pimeässä: yhtäkkiä kuului, miten joku jättimöhkölohikäärme yskäisi ja naamaan leyhähti lämmin henkäys. Seuraavassa hetkessä se aivastaa pärskäytti pisarasuihkun suoraan päälle. Tällaisesta moniaistisesta kuvittelusta minä pidän!