Olenhan minä ehtinyt fiilistellä tätä jo viikon: vuoden alusta ovi Tanskaan avautuu kokonaan! Tulen siis viettämään kevään 2009 Kööpenhaminassa!
Minä nyt selitän tämän jutun, kun te aina sekaannutte siihen, että niitä Tanskan juttuja on useampi. Siis näin:
EU:lla on ohjelma nimeltä Youth in Action ja sen sisällä on ohjelma nimeltä EVS, European Voluntary Service. Siis vapaaehtoistyötä. Minulla se paikka on Tanskan näkövammaisten Arlaa vastaava instituutti, Ibos. Tulen toimimaan jonkinlaisena väliolentona opettajien ja oppilaiden välillä. Roolimallina, rakentamassa sosiaalisia tsembaloita, treenipiiskurina... aika näyttää! Pääasiassa hengailen varmaan musiikkilinjalaisten kanssa.
Vapaa-aikani käytän laulun opiskeluun. Kas kun Ibosissa sattuu olemaan aivan oikea henkilö opettamassa. Tämä on nyt sitä löllöttelyä, kehon kokonaisvaltaisuutta ja psykosomaattisuutta, josta olen höpöttänyt.
Ihan oma juttunsa on Complete vocal technique –opettajankolutus, jonka aloitin nyt syksyllä. Sitä käydään neljä päivää kerrallaan, kuusi kertaa vuodessa, kolme vuotta. Tämä on nyt sitä ”Laula klassista tai heavyä, kaikki käy!” –juttua.
Arvaatte kai, että olin ikionnellinen, kun tämä Ibosin jakso viikko sitten varmistui! Aloitin valmistelut reilusti yli vuosi sitten ja melkein vuoteen ei Tanskan päässä tapahtunut mitään. Olen menettänyt hermoni useammin kuin missään aikaisemmassa projektissa ja itkenytkin aika monta kertaa. Vain visioni siitä, että Ibos on oikea paikka on saanut minut jatkamaan. NKL:n nuorisosihteeri, Kivimäen Jutta on se henkilö, joka on pelastanut projektin katastrofilta! Ja kiitoksia kuuluu myös Lisbethille Tanskan päähän.
En vielä tiedä, mitkä kaikki asiat Tanskan myötä aukeavat. Mutta pelkästään vanhojen kuvioiden jättäminen on juuri se asia, jonka tähän väliin tarvitsen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei Riikka !
Ihan mahtava juttu tuo Tanskaan pääsy ja meille muille tämä blogi, kiitos siitä. Kiitos, että jaat näitä asioita kanssamme ja ISO kiitos tytöstä ja lohikäärmeestä, rakastan sitä juttua, tyttöä ja lohikäärmettä. Ajattele, että niin tuttua niinkuin minua itseäni, vaikka minä olen jo niin paljon sinua vanhempi. Kyllä Elämä on Ihanaa ja ihanaksi sen tekee juuri tämä jännite.... Hyvää vointia Sinulle ja lämpimät terveiset Hakkaraisen Pirkolta
Kyllä, minä tosiaan ajattelen sen niin, että tämä sama ulottuvuus "tytön" ja "lohikäärmeen" välillä on meissä kaikissa. Siksihän me olemme ihmisiä.
Lähetä kommentti