Antakaa hyvän kuulua ja näkyä

Eilen, vanhan vuoden viimeisenä päivänä olin aamupesulla, kun olohuoneen radiosta korviini kantautui sanoja, jotka pysäyttivät minut kesken kaiken. "Älkää antako pelon voittaa, sillä Suomi on isossa kuvassa tarkasteltuna vauras kansakunta, ja me olemme hyvin koulutettuja. Kyllä me pärjätään, jos me uskalletaan luottaa toisiimme ja pidetään heikommistamme huolta. Nimittäin minun mielestäni rasismi kumpuaa vähäosaisuuden kokemuksesta ja työttömyydestä, yksinäisyydestä ja väärästä tiedosta."

Kuka ihme tällaisia toivon ja totuuden sanoja puhui? Joku poliitikko? Ei nyt sentään, tällaista ei ole poliitikkojen suusta viime aikoina kuultu. Selvisi, että kyseessä oli viimeistä työvuoroaan VR:llä ajanut konduktööri, joka oli päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen. Kun hän lopetti puheensa, matkustajat puhkesivat spontaaneihin aplodeihin, ja minä hihkuin innosta hammasharja suussa.

Konduktöörin puhe oli kuin kirkas soihdun leimahdus synkässä maisemassa. Se sai minut havahtumaan siihen, kuinka yksinkertaista hyvän levittäminen oikeastaan on. Olemmeko me näin synkässä jamassa siksi, että pienellä joukolla pelokkaita ihmisiä on niin kova ääni ja suuri joukko hyväntahtoisia ihmisiä painaa lannistuneena päänsä, vaikenee tai vain voivottelee kaiken kurjuutta?

Tottakai tästä rasistisesta, aggressiivisesta menosta tulee paha olo. Eihän se ole hyvinvoivan, tasapainoisen ihmisen käyttäytymistä. Mutta olemme tainneet tipahtaa kollektiivisesti sudenkuoppaan, jossa tuskailemme naapuritontin kaatopaikan pahaa hajua sen sijaan että keskittäisimme kaiken tarmomme omaan tonttiimme.

Mitä sinä teet omalla tontillasi, omassa elämänpiirissäsi? Onko sinun tonttisi kaunis, kutsuva ja viihtyisä? Mitä jos sinä muuttaisit Facebook-statustesi ja kahvipöytäkeskustelujesi sävyä ja sisältöä? Mitä jos sinä sanoisit, että kyllä me pärjätään, koska meitä, jotka haluamme elää reilua, hyvää elämää on niin monta? Mitä jos sinä keskittyisit siihen, että sinulla on hyvä olla omassa kodissasi, että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa voit kukoistaa?

Haastan teidät puhumaan yhteisestä toivon ja ihmisyyden päämäärästä yhtä paljon ja kiihkeästi - ellei jopa kiihkeämmin - kuin viime vuonna on taivasteltu hallituksen hulluutta, rasismin nousua ja ties mitä. Ei meidän tarvitse sortua immoslaiseen retoriikkaan, jossa ne kusipäät hullut ovat omassa kuplassaan. "Olkaa toisillenne reiluja, rehtejä, välittäkää toisistanne", lausui konduktööri puheensa päätteeksi. Juuri niin: ei pidetä toivon kynttilää vakan alla vaan annetaan sen kuulua jokapäiväisissä puheissamme, näkyä hymyissämme ja ohjata tekojamme.

Kuuntele konduktöörin puhe