Olen aivan kyllästynyt tähän taloon, omaan, ahtaaseen kopperooni! Ehkä minäkin kohta juoksen ensimmäisestä ovesta ulos, syön pari raatoa ja livistän junalla Lyngbyhyn! Olen öklööntynyt tähän ruokaan, samaan hiton aamupalaan joka päivä, siihen porkkanaraasteeseen ja voileipiin! En taho, yäk yäk yäk!
Olen kyllästynyt tanskan kieleen. Se on rumaa enkä ymmärrä sitä enkä halua kuulla sitä! Olen kyllästynyt tähän saakelin ”dejligt, hyggeligt”! –sosialiseeraamiseen. Ihanaa, Hellerup, ihanaa!
Olen kyllästynyt siihen, etten ole luovien ihmisten, perheen, ystävien, oppilaiden verkossa vaan täällä näitten kanssa. Minä haluan yhteyksiä, mielekästä tekemistä toisten kanssa! Minä haluan aktiivista, dynaamista työtä ja luomista enkä tätä sontaa, jossa minun pitää koko ajan vahtia itseäni sosiaalisesti. Minä haluan pois täältä! Blää!
Olen kyllästynyt laulun opiskelemiseen, kun se ei paska vieköön toimi yhtään! En halua treenata, en tietää mitään teoriaa, en mennä mihinkään koulutukseen tai laulutunnille! Laalaalaalaa, ei kiinnosta!
Olen kyllästynyt tähän tietokoneeseen, joka on ainoa seuralaiseni. Suutelen sinua, rakas läppärini! Kiss my ass!
Väyväyväy! Paska paska paska!
P.S. Jokaisen kannattaisi kokeilla tätä, kun alkaa keittää! Olen tämän jälkeen paljon paremmalla tuulella. Eihän tälle voi kuin nauraa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hassua, jostain syystä kaikki tuntemani ei-tanskalaiset, jotka ovat viipyneet maassa useamman kuukauden, ovat ajautuneet tuohon tilaan. Onkohan siinä maassa jotain kieroutunutta?
Päätellen siitä, miten paljon täällä on suomalaisia Tanskaan jääneitä ei tässä sen kummempaa mätää ole. Vaikka kyllähän se Haaksenperän Viljamikin niin väitti Hamletin suulla, että olisi mätää. Mutta mun spontaani kiukuttelu on noussutasioista, jotka voisivat tapahtua missä tahansa maassa. Ja tämähän on monessa suhteessa mahtavan överi juttu.
Lähetä kommentti